Liikkeellä olo tuntuu hyvältä. Reissussa ollessa viikonkin oleskelu yhdessä paikassa samoja teitä tallaten saa kaipaamaan liikkeen tuntua ja menopeliin hyppääminen vaikuttaa hyvältä idealta. Onko tässä kyse reissuajan loppuunkulumisen pelosta vai levottoman sielun ruokkimisesta, tiedä häntä.
On myös mielenkiintoista huomata, kuinka edelliseltä reissulta tutuksi tulleet, hyväksi havaitut paikat saavat olon tuntumaan jopa kotoisaksi. Esimerkiksi Kuala Lumpuriin saapuminen Filippiineillä vietetyn kuukauden jälkeen oli suorastaan helpotus. Tosin tutussa paikassa pari päivää oleskeltua saattaa itsensä jälleen löytää pohtimassa seuraavaa määränpäätä. Reissunälkä ja uutuudenviehätys, mitkä ihanat tekosyyt.
Jospa tämä reissu saisi menohalut hyytymään ja hetkeksi voisi vain tyytyä olemaan paikoillaan ja nauttia varmuuden tunteesta. Koska eihän elämä yhtä reissaamista voi olla.
Sään ja vatsataudin sotkiessa Indonesian suunnitelmat, jäi parhaaksi vaihtoehdoksi jäädä hetkeksi paikoilleen ja kuluttaa pari Uuden-Seelannin kierrosta edeltävää viikkoa Balilla. Siispä joogamatto alle, hippikuosi päälle ja hengistymään (hengästymään) Ubudiin. Jospa ne jalatkin siitä rauhoittuisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti