Ysäriyllätys

Automatkalla Uudessa-Seelannissa tulee kuunneltua paljon radiota. Paikallisten radiokanavien musiikkianti koostuu pääasiassa peruspopista ja viimeimmistä listahiteistä, mutta aika ajoin välissä saattaa kuulla jotain hyvin tuttua, nimittäin Daruden Sandstorm ja Bomfunk Mc's:n Freestyler tuntuvat olevan edelleen kuumaa kamaa uusiseelantilaisten keskuudessa.

Sandstormin tultua radioeetteristä ensimmäistä kertaa, meinasi auto mennä pientareen puolelle silkasta järkytyksestä. Tosin on pakko myöntää, että tutun tilutuksen ensitahtien mukana ryhti oikeni kummasti ja outo lämmön tunne nousi rintaan. Ylpeyden tunto nosti päätään viimeistään siinä vaiheessa, kun eräs radioasema listasi ohjelmassaan ysärihittien kärkipaikalle molemmat suomalaiset.

Olkoon kyseessä nostalginen ysärihehkutus tai ei, mainostaa sama radioasema jatkuvalla syötöllä kilpailuaan, jonka palkintona on liput tulevalle Daruden Uuden-Seelannon keikalle sekä tapaaminen itsensä herra Daruden kanssa. Kilpailussa osallistujien tulee matkia Sandstorm-hittiä parhaansa mukaan, mikä onkin oivaa viihdettä ajomatkoille näin suomalaisen näkökulmasta.

Kyllä suomalaisen on kertakaikkisen hyvä olla Uudessa-Seelannissa.

Kulkurielämää

Corolla nro 1, pohjoissaaren menopeli

Vaikka karavaanari on kaikkien kaveri, valikoitui kulkupeliksi Uudessa-Seelannissa lopulta uudenkarhea pikku-Corolla. Syy tähän on yksinkertainen. Pitkää matematiikkaa vaativien laskutoimitusten jälkeen pikkuautolla kulkien, backpacker- majoituksia, leirintäalueita, hostelleja ja motelleja hyväksikäyttäen oli mahdollista päästä parhaaseen laatu- ja etenkin hintasuhteeseen Uuden-Seelannin roadtripin aikana. Kulkurielämää se Corollalla ajelukin silti on. Ainakin paikkakunnat ja majapaikat ovat vaihtuneet usein, mutta onneksi paikkaa vaihdettaessa kamansa on voinut vain heittää auton takakonttiin eikä aivan kaikkia kantamuksia ole tarvinnut raahata huoneeseen.

Parhaimmaksi vaihtoehdoksi majapaikan suhteen on yritysten ja erehdysten kautta päätynyt kaaran kokan kääntäminen isojen kaupunkien sijaan pienempien kylien campingalueelle mökkimajoitukseen. Myös Kiinan kaverit ovat tähän soppaan syömäpuikkonsa sotkeneet, sillä kiinalaisten turistien määrä on yllättänyt jopa paikalliset ja saanut kuumimpien turistikohteiden majapaikat aivan tukkoon. Mutta, tälläkin pilvellä on ollut kultareunuksensa, sillä majoitus kaupunkien ulkopuolella on halvempaa eikä autonpysäköintimahdollisuuksista tarvitse murehtia. Ja mikä parasta, maaseudun rauha, upea tähtitaivas sekä päiviä piristäneet maaseudun eläimet ovat rentouttaneet reissussa rähjääntyneen kulkijan mielen.

Corolla nro 2 eteläsaarella Marlborough Soundsin maisemissa

Kuten aikaisemmin jo mainuttu, Uuden-Seelannin hintataso on yllättänyt vaikka se korkeaksi etukäteen tiedettiinkin. Kun matkustaa kuukauden Suomen hintatasoisessa tai usein jopa kalliimmassa maassa, on selvää, ettei kaakkois-Aasian tapaan kolmen aterian syönti ravintolassa per päivä onnistu. Päiväbudjetin hallitsemiseksi ja etenkin hillitsemiseksi ruoka onkin valmistettu paria paikkeusta lukuunottamatta itse. Joka ikinen hostelli ja camping-alue tarjoaa mahdollisuuden kokkailuun yleisessä keittiössä. Erilaiset pastat, wokit, munakkaat ja grillailu ovat helppoa ja nopeaa evästä sekä kotoisaa vaihtelua Aasian makujen jälkeen.

Kaurapuuroa ja kahvia aamiaiseksi

Munakasta ja kaupan kuitupitoisinta leipää

Grillailua.

Ruoanlaitto on tuonut päivään rytmiä ja osoittautunut lähes päivän kohokohdaksi. Jos Myanmarin kokkikoulua ei lasketa mukaan, on kauhaan ja kattilaan tartuttu Uutta-Seelantia ennen noin viisi kuukautta sitten. Tällä hetkellä pikku tiskitkään eivät saa naamaa väärinpäin, vaan keittiön siivoaminen ruokailun jälkeen on ollut jopa mukavaa. Toivottavaa toki on, että kaikki muutkin keittiön käyttäjät ajattelisi samoin.

Masterchef of New Zealand.

Onhan niitä maisemia

Ja sitten on Uusi-Seelanti.

 
 
 

Eriskummallinen Uusi-Seelanti

Muutamia huomioita Uudesta-Seelannista reissarin näkökulmasta.

1. Uudesta-Seelannista löytyy tuskin yhtään tasaista kohtaa. Joka puolella kohoaa joko lumen tai lampaiden peittämää kumpua ja vuorta.

2. Tiet kiemurtelevat maan halki kuin spagetti kattilan pohjalla. Lukemisesta ei autossa tule mitään ilman oksennuspussia.

3. Kuumia lähteitä, kiehuvia muta-altaita sekä mädältä kananmunalta haisevia kivenkoloja on ripoteltu pitkin poikin maata. Varsinkin jälkimmäiset ovat olleet mieluisia.

4. Luontoa on tässä maassa joka lähtöön aina kotoisista havumetsistä Avatar-leffan saniaismaisemiin sekä jäätiköistä täydellisiin surffirantoihin. Kerrassaan kaunis maa.

5. Edellisestä seikasta johtuen vaellusreittejä on maassa älytön määrä, ja mikäs on ollessa, kun maisemat hivelevät silmiä minne tahansa menetkin.

6. Retkeily, eli tramping, on kiivien ykkösharrastus. Leirintäalueita on kaikkialla ja niiden kunto poikkeuksetta priimaa.

7. Hiekkakärpäset, nuo pennehiset, jotka on aiemmin onnistuttu välttämään, ovat Uudessa-Seelannissa verenhimoisia ja ovelia. Härmän paarmat jäävät auttamatta kakkoseksi. Kutittaa.

8. Kuinka Uudessa-Seelannissa kasvanut kiivi voi maksaa paikallisessa marketissa enemmän kuin Suomessa?

9. Mitä lyhyemmät, sitä paremmat. Tämä liittyy paikallisten sortsimakuun ja soveltuu molemmille sukupuolille.

10. Uusiseelantilaisten tapa murtaa englantia on vähintäänkin haastava ja kuulostaa siltä kuin puhuja vääntäisi brittienglantia peruna suussa. Esimerkiksi fish and chips taipuu luontevasti muotoon fush and chups.

11. Vaikka hintataso on muutoin korkea, löytyy maasta jotain edullistakin. Viini. Tämäkin on kerrassaan erinomaista.

12.  Viimeisimpänä vielä, miksi ihmiset kulkevat ympäriinsä avojaloin? Vaikka lämpöä olisi vain 10 astetta ja vettä sataisi kaatamalla, mm. kauppaan mentäessä ei nähdä tarpeelliseksi laittaa kenkiä jalkaan.

Karvakaverit Uuden-Seelannin illassa

4,4 miljoonaa ihmistä vs. 40 miljoonaa lammasta. Sen kunniaksi, lampaita lauantai-illan ratoksi, olkaa hyvät!

Rahalla saa ja hevosella pääsee...

...Vaikka toiselle puolelle maailmaa. Se ei silti tarkoita, että jokainen maailmalle lähtenyt reissari olisi raha-automaatti, joka syytää rikkauksia ympärilleen.

Pienellä budjetilla reissaaminen mahdollistaa pitkän reissuajan, mutta tarkoittaa samalla sitä, että rahaa ei ole tuhlattavana ylettömästi. Siksi jatkuva rahan anominen ja tavaran tyrkyttäminen Kaakkois-Aasian turismintäyttämissä kohteissa sai reissun tasaannuttaman mielen kuohahtamaan. 

Olen toki onnekas voidessani reissata huoletta ja palata sen jälkeen melko vaivattomaan kotimaahani. Tiedän tämän ja arvostan sitä, mutta kun sinulta tullaan pyytämään rahaa 10. kertaa saman päivän aikana tai joudut maksamaan tuotteesta/palvelusta moninkertaisen summan paikallisiin nähden, alkaa hermoja kiristää. 

Myanmarissa todistettu tapahtuma myös kertonee usean rahananojan motiiveista. Katuravintolassa istuneen länsimaisen turistikaksikon aterioinnin keskeytti apeanoloinen nainen lapsi käsivarsillaan nälkää valittaen. Rahan sijaan turistit tarjosivat naiselle ruokaa, mutta tämä ei hänelle kelvannut. Oikeasti nälkäänäkevän henkilön luulisi ottavan ruoka-avun vastaan. Tilanne sai miettimään mihin annettu raha olisi mennyt?

Uudessa-Seelannissa asiat ovat onneksi toisin ja reissari saa olla omissa oloissaan sekä keskittyä katselemaan näitä maisemia vailla jatkuvaa keskeytystä tai mielipahaa.

Ruoho on vihreämpää maapallon toisella puolella

Mikä on ollut reissun paras ateria? Aucklandilaisen marketin parkkihallissa autossa istuen nautittu valmisruokatiskin kreikkalainen salaatti, tietysti. Viiden salaatittoman ja juustottoman kuukauden jälkeen valmis eineskin maistui todella hyvältä. Kaveriksi vielä täysjyväsämpylää ja jälkkäriksi irtokarkkeja. Nam.

Elo Uudessa-Seelannissa on muutenkin kovin kotoisan oloista Aasiassa vietetyn ajan jälkeen. Illat ovat valoisia kuin Härmän kesässä ja lämpöasteet heittelevät kuin kesäkuussa konsanaan.

Yksi asia on kuitenkin toisin. Jostain syystä värit taivaalla näyttävät kirkkaammilta. Onko asia oikeasti näin vai onko nuppi mennyt sekaisin pää alaspäin olosta (heheh, down under)?

Road trippiä on tähän mennessä ehditty taittaa vajaan viikon verran. Alla oleva  upouusi Toyota Corolla on hoitanut hommansa mallikkaasti ja kilometrejä on kertynyt reilusti. Toisin kuin etukäteen oli suunniteltu, matkaa ei taiteta asuntoautolla vaan ihan peruskaaralla. Tämän vaihtoehdon pitäisi kohdella kukkaroa hieman hellemmin, vaikka pirun kallista Uudessa-Seelannissa reissaaminen on. Noh, ehkä tällaisen kerran elämässä -kokemuksen kohdalla ei kannata ajatella vain rahaa. 

Jälleen on edessä ajopäivä, tällä kertaa kohti Wellingtonia. Ja mikäs on ajellessa, kun kajareista pauhaa J. Karjalainen ja Killers.