Dinner for two a´la Seoul

Ainesosat:

kupillinen silkkiperhosentoukkia
kupillinen kotiloita
kupillinen edamame-papuja (ihan vain hämäykseksi)
reilu lautasellinen elävältäsaksittua, kiemurtelevaa mustekalaa

Nautitaan (silmät suljettuina, nenästä kiinni pitäen) hermoja rauhoittavan oluttuopin kera. Lonkeroiden tarrautuminen poskiin kuuluu nautintoon.

Bon appetit!

 PS: Äiti, tuotko ruisleipää tullessas? Pojalla on nälkä.

Gangneung-style

Tokyon jälkeen matka jatkui Vanilla Airin samettisin siivin Etelä-Koreaan. Gangneung, tuo itärannikon oma pikku Tampere, on tarjonnut mielihyvää niin vatsalle kuin tennareita reilun viikon verran liikuttaneille pohkeille.

Kaupunkiin ja Etelä-Koreaan tutustuminen on ollut helppoa paikallisten suomioppaiden avustuksella. Oppaiden avulla ovet korealaisten mielenlaadun ymmärtämiseen sekä etenkin paikallisten herkkupatojen ääreen ovat auenneet aivan eri tavalla, kuin jos matkaa olisi taitettu omin päin.

Tutustuminen aloitettiin vaelluksella Seoraksanin kansallispuistossa sijaitsevalle Ulsanbawin kivelle. Neljän kilometrin matka ylös vuorelle taittui noin kahdessa tunnissa. Monenmonta porrasta kiivenneenä ja parisen hikilitraa kevyempänä maisemat palkitsivat huipulle kiivenneen reissarin. Seuraavana päivänä pohkeet kiittivät hyvin tehdystä työstä. Pitää myös nostaa hattua sitkeille korealaisille. Paikalliset harmaapantterit vetivät reitin ylös hammasta purren hapotuksesta huolimatta. Ja koska vaellus, jos mikä, on varustelaji, oli lähestulkoon jokaisella vastaantulijalla varustus loppuun asti mietitty kuksaa ja paikanninta myöten. Olipa jokunen uskalias laittanut myös korkkarit jalkaansa, koska tyyli ennen kaikkea. 

Epätoivoinen vilkaisu ylös huipulle.

Kun päivän kalorikulutus oli saatu kohdilleen, oli vaelluksen jälkeen tankkauksen vuoro. Oli siis aika kaivaa sisäinen rillimaisteri naftaliinista ja seurata oppaiden esimerkkiä paikallisen barbequen pariin. Rasvaiset lihakimpaleet, kasvikset ja sienet käristettiin pöydässä sijatsevalla ritilällä,  jonka jälkeen ne dipattiin kielenmennessäänvievään soossiin ja vielä käärittiin nyytiksi lehden sisään. Uskomattoman hyvää, vaikka pieni epäilys heräsi possunnahkan saapuessa pöytään. Tyytyväisenä voi vain todeta korealaisen grillailun hakkaavan kotimaisen kyrsän käristelyn mennen tullen. Täysin vatsoin ja pari palautusjuomaa nauttineena oli aika siirtyä sulattelemaan Korean ensimakuja unten maille.

Casscass, Cassia ruokajuomaksi grilliherkkujen kylkeen.

PS. Mikäli Korea kiinnostaa, kannattaa käydä tarkastamassa Terhin mainio Jalalla Koreasti -blogi.

Japanilaiset gaijinin silmin

Gaijin=ulkomaalainen

• Aina voi ottaa pienet tirsat. Eritoten metrossa ja bussipysäkillä.
• Jos ei nukuta, vaivu edes horrokseen älylaitteen äärellä.
• Jos olet japanilainen työssäkäyvä mies, pue päällesi mustat suorat housut ja valkea/vaaleansininen kauluspaita. 
• Korkkarit voi yhdistää mihin tahansa asuun. Just make it work.
• Peliriippuvuus on kansantauti. Iski melkein toiseen reissariinkin. 
• Hymy pelastaa tilanteen kuin tilanteen.

Pari muutakin tyyppiä lähti iltarimpsalle Shibuyaan.

Joku hyvä mättö.

Paikallinen hedelmäpeli.

Ps. Muutenkin menee mukavasti. Ei oo hiki eikä kylmä vaan suomalaisen oikein passeli olla. Ruokaakin tarjotaan, kunhan vaan laittaa silmät kiinni ja arpoo listan merkkijonosta oikean rivin. 

Alles gut in Tokio

Mikä saa 32 tuntia reissanneen väsyneen matkaajan iloiseksi? Kaksi asiaa: sushi ja pytty.Tässä tapauksessa ensimmäinen ei johtanut jälkimmäiseen vaan molemmista nautittiin erikseen ja hymynkare suunpielessä.

Asia 1: sushi. Syötyäsi neljä lentokoneateriaa alat kaipaamaan oikeaa ruokaa. Istut sushirinkiin ja saat eteesi suussasulavat nigirit. Ensimmäinen ateria Tokiossa oli kuin mikäkin viimeinen ehtoollinen. Naurettavan hyvä.











Asia 2: pytty. Istut pytylle ja annat pöntön hoitaa loput napin painalluksella. Lämmitys, pesu ja kuivaus. Itse voit keskittyä Aku Ankan lukemiseen koko suorituksen ajaksi. Helppoa ja hygieenistä. Miksi näitä ei ole kotona Suomessa?







Tärkeimmät asiat siis on koettu jo ensimmäisenä päivänä. Tästä on hyvä jatkaa Tokioon tutustumista. Konnichiwa!

Tickets, money, passport

Tickets, money, passport. Mitä muuta reissumies matkallaan tarvitsee? 

Odotettu lähdön hetki koittaa tänään 13.9.2014. Suuntana suuri, avara maailma. Reissuun lähdetään vailla ennakkoon piirrettyä reittikarttaa, tennarit kiitotiellä, tukka tuulessa hulmuten. Ensimmäisenä etappina on Tokio, joka jo etukäteen saa pään pyörälle ja vatsan huutamaan hallelujaa herkkujen perään. 

Tulevalla 24 tunnin lentomatkalla on aikaa pohtia ja yrittää sisäistää mihin sitä on itsensä laittanut. Jännittää, mutta lähtöfiilis antaa edelleen odotuttaa itseään. Siitä huolimatta, reissumies ja Helsinki-Vantaa kuittaa tällä erää sekä suuntaa nyt liput, rahat ja passi taskussa kohti lähtöporttia.