Läpi tuulen ja tyrskyn, osa 2

Kuinka kuluttaa 14 tuntia muutaman kymmenen kilometrin matkaan? Indonesiassa tämäkin on mahdollista, ellei jopa todennäköistä, mikäli matkaat Gili-saarilta Balille.

Kuten jo aikaisemmin mainittu, Balin seudun vedet ovat olleet kovin riehakkaalla tuulella viime aikoina. Pientä viivästymistä osasi näin ollen odottaa, mutta matkan venyminen parista tunnista kokonaiseen päivään oli jo yllätys.

Merimatka Gili Trawanganilta Balille päätettiin taittaa vajaan tunnin mittaisella pikavenekyydillä. Päivän ensimmäinen seisahdus tosin tapahtui jo ennen kuin matka ehti alkaa, sillä sään oikuttelun vuoksi päivän pikavenelähdöt olivat myöhässä aikataulusta. Tunnin odotuksen jälkeen matkaan kuitenkin päästiin. Ensimmäisinä etappeina olivat viereiset saaret, jonne vene koukkasi poimimaan kyytiin lisää matkustajia. Saarien välinen matka oli jo sen verran pomppuisaa kyytiä, että välillä oli pakko vain sulkea silmät ja pitää kaiteista kiinni. Ilmeisesti kyyti oli myös veneen kapteenin mielestä liian hurjaa, sillä matkustajien noukkimisen jälkeen vene kaartoi yllättäen läheisen Lombokin saaren rantaa kohti. Matkanteko keskeytettiin ja lautallinen matkustajia jäi rannalle odottelemaan merenkäynnin laantumista. Parin tunnin odottelun jälkeen alkoi näyttää siltä, että reissu ei ihan heti tulisi jatkumaan. Kaikki oli kuitenkin arvuuttelun varassa, sillä miehistö ei luonnollisesti vaivaantunut kertomaan väliaikatietoja. Lopulta kuitenkin selvisi, että matkaa jatkettaisiin veneen sijaan bussilla toisella puolella Lombokia sijaitsevaan satamaan, josta hypättäisiin jo aikaisemmin tutuksi tulleeseen autolauttaan.

Useamman satamassa vietetyn tovin jälkeen veneen viereen kurvasi kolme pikkuruista minibussia, joihin pikapaatin matkustajien tuli pakkautua. Pieni laskuvirhe oli tainnut päästä käymään, sillä veneen reilu 50 matkustajaa tungettiin sylikkäin, poikittain, päällekkäin ja polvet kirjaimellisesti kurkussa hikisiin kopperoihin, joiden kapasiteetti ylsi tuskin puoleen matkustajamäärästä. Koska vaihtoehtoja ei ollut, oli tähän kaikki turvallisuusvaatimukset täyttävään menopeliin tyydyttävä. Pari tuntia sillit purkissa -tyylisesti matkustusta sai useamman reissarin hermot tiukalle. Pitkän ja hikisen istumisen päätteeksi välisatama kuitenkin siinsi edessä.

Ja koska Indonesiassa ollaan, oli satamassa jälleen edessä määrittelemättömän pitkä odotus. Edellinen lautta oli tietenkin ehtinyt juuri lähteä, joten vaihtoehdoksi jäi istua alas ja lappaa nuudelisoppaa naamaan pahimpaan nälkään. Kaksi lusikallista ehti päätyä vatsaan saakka, kun yllättäen käsky kävi kohti lauttaa. Kahden kyynärpääparin taktiikkaa käyttämällä paatilta löytyi kuin löytyikin vielä penkki, jossa kuluttaa seuraavat viisi tuntia lautan lipuessa läpi tyrskyjen kohti Balin satamaa.

No oliko niitä aaltoja? Ei. Meri oli tyrskynsä tyrskynnyt ja kaunis auringonlasku saatteli lautan matkaa kohti satamaa. Satamaan päästyä edessä oli maailmanlopun härdelli, kun reilu autolautallinen matkustajia kampesi itsensä ulos keskelle taksintyrkyttäjiä ja matkalaisia odottavia jatkokyytejä. Lauttamatkan päätteeksi edessä oli vielä parin tunnin istuminen bussissa, jonka jälkeen matkanteko sai hetkeksi riittää.

Lopulta matka-ajaksi tuli kevyet 14 tuntia. Melko hyvin matkareitin pituuteen nähden. Samassa ajassa olisi ehtiny matkustaa kotiin Suomeen.