Myanmarin makupalat

Blogi on ollut viimeajat joulutauolla johtuen Myanmarin heikoista nettiyhteyksistä. Tällä hetkellä sijaintina on Yangonin bussiasema ja suuntana pian Inle-järvi. Koska nettiyhteys pelaa jotenkuten, kirjataan ylös muutamia tähän mennessä kerättyjä havaintoja Myanmarista.

1. Myanmarissa turisti jätetään omaan rauhaansa. Tämä kelpaa kaupustelijoihin kyllästyneelle reissarille paremmin kuin hyvin.

2. Länkkärimuoti ei ole vielä lyönyt itseään läpi Myanmarissa. Alaosana niin naisilla kuin miehillä toimii kätevä ja vilpoisa kietaisuhame. Testattu on ja menee harkintaan ostoslistalla. Tulee käyttöön ehkä kuitenkin vain Myanmarissa.

3. Sormella osoittelu tai huitominen ei ole soveliasta. Huomion voi sen sijaan kiinnittää moiskaisemalla pusunomaisen äänen.

4. Myanmarilaisten hampaat ja ikenet eivät ole verenpunaiset vaan syynä on paikallinen purutupakka, joka saa käyttäjänsä muistuttamaan lähinnä vampyyria.

5. Perinteinen myanmarilainen kasvomaali korvaa kätevästi sekä aurinkorasvan että meikin. 

Nyt suunta pohjoisen vilvoittavien järvivesien ääreen!

Jos Myanmariin haluat mennä nyt...

...niin takuulla menetät hermosi. Mikäli mielit vierailla Myanmarissa, on maahan todellakin haluttava, sillä viisumin eteen joutuu näkemään vaivaa.

Aikaa on tällä kaksikolla palanut viisumin hankintaan, sillä vasta kolmas yritys tuotti tulosta. Ohjeita ja vinkkejä viisuminhakuun löytyy toki netistä pilvin pimein. Ainoa mutta on se, että jokainen sivusto tarjoaa toisistaan poikkeavaa infoa ja paikkansapitävää tietoa on miltei mahdoton löytää. Edes suurlähestystöjen virallisilta kotivisuilta.

Ensimmäinen viisuminhankintayritys Kuala Lumpurissa tyssäsi paluulipun puutteeseen. Missään muussa lähetystössä paluulippua ei vaadita, mutta Kuala Lumpurin lähetystö tekee tässä asiassa tietenkin poikkeuksen. Singaporen lähetystö sen sijaan vaatii etukäteen netissä tehdyn ajanvarauksen sekä sähköisen hakemuslomakkeen täytön. Pientä jännää voi toki luoda se seikka, että lomakkeeseen vaaditaan paikallinen puhelinnumero eikä tästä tietenkään ollut mainintaa missään.

 Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi, tässäkin asiassa. Bangkokissa homma meni maaliin saakka, tosin pienen vaivannäön päätteeksi. Viisuminhaku Bangkokissa alkoi parin tunnin jonotuksella lähetystöön aamuvarhaisella. Anomus otettiin vastaan ja edessä oli viisumin nouto ja uusi jonotus seuraavana päivänä auringon paahteessa pahimpaan helleaikaan. Parasta oli huomata tuntien jonotuksen ja hikoilun olleen turhaa, sillä ovien auettua ihmismassa rynni ovelle kyynärpäätekniikkaa käyttäen, jolloin röyhkeimmät juuri hetki sitten paikalle tulleet päätyivät kuin taikaiskusta tiskille etunenässä. Nallekarkkeja oli onneksi mukana eväänä ihan omasta takaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Viisumi polttelee nyt taskun pohjalla ja matka Myanmariin voi alkaa sunnuntaina.

Loma loman keskellä

Juuri kun luulit, että Thaimaalla ei ole sinulle mitään annettavaa, päädyt paratiisisaarelle hiljaisuuden keskelle ja joudut pyörtämään sanasi.

Naurettavan angstailun ja Thaimaahan kyllästymisen jälkeen löytyi täydellinen spotti hiljaiseen oleskeluun vailla hälinää. Päätyminen Koh Phayamille yrityksen ja erehdyksen kautta palautti samalla uskon Thaimaan kauneuteen. Saarelle päästäkseen on nähtävä vaivaa syrjäisen sijainnin vuoksi, mutta paikka on kaiken vaivan väärti varsinkin vielä tähän aikaan vuodesta, kun kaikkein vilkkain sesonki ei ole vielä alkanut. Kun muualla Thaimaassa rannat jo pullistelevat valkeaa länkkärituristilihaa, on Koh Phayamilla vielä mukavan hiljaista.

Tämänhetkinen majapaikka saarella muistuttaa lähinnä heinälatoa reikineen ja koloineen. Kunnollinen ilmanvaihto on toki virkistävää vaihtelua homeisten ja tunkkaisten luukkujen jälkeen, mutta rajansa rei'illäkin. Vettäkin majaan tulee, kylmää sellaista, mutta muutoin mökki on riisuttu mukavuuksista. Parasta paikassa on kuitenkin sijainti muutaman askeleen päässä merestä sekä se, että sähköt ovat päällä vain klo 18-22 välisen ajan. Paikka on tarjonnut oivan mahdollisuuden nettiriippuvuudesta irrottautumiseen, sillä nettiä ei yksinkertaisesti ole käytössä illan neljän tunnin ulkopuolella. Päivän ajaksi on siis syytä keksiä muuta tekemistä.

Päivän saarella voi viettää vaikkapa näin. Herätys tapahtuu aamuauringon noustessa aaltojen liplatusta kuunnellen. Aikainen herätys on paikallaan, sillä nukkumaan on menty jo sähköjen katkettua klo 22. Aamun ensimmäinen aktiviteetti on nyrkinkokoisten sammakoiden ja rapujen ajaminen ulos kämpästä. Parhaimmillaan uusia ystäviä löytyy kolmekin kerrallaan ja jopa sängystä. Muista ötököistä lienee turha kirjoittaakaan.

Loppupäivän voi kuluttaa joogaten, supaten tai kirjaa lukien. Yksi vaihtoehto on myös seurata rapujen juoksentelua rantahietikolla. Mikä parasta, ranta soveltuu aaltojensa puolesta erinomaisesti aloittelijasurffarille. Tätä lajia onkin tullut reenattua päivittäin. Unohtamatta tietenkään joogaa lainelaudan päällä.

Ruokahuolto on saarella myös kunnossa. Tarjolla on paljon herkkuja Myanmarin puolelta johtuen saaren sijainnista aivan Myanmarin eteläkärjen kyljessä. Bileisiinkin on mahdollisuus päästä, mutta aikainen herätys ja aktiviteettientäyteinen päivä ovat pitäneet huolen siitä, että uni saapuu hyvissä ajoin. Sikäli mikäli se vain on mahdollista, sillä aaltojen pauhu kuulostaa välillä siltä, kuin joku ajaisi korvan vieressä ruohonleikkurilla. Tulpat korvissa ratkaisevat tämänkin ongelman.

Koh Phayamilla hermo todellakin lepää. Näillä eväillä jaksaa jatkaa matkaa Bangkokin sykkeeseen.

What happens in Bangla Road stays in Bangla Road

Viattoman ja hämmentyneen oloinen nuori tyttö kävelee katua edestakaisin ja yrittää kiinnittää huomion ohikulkeviin miehiin. Vieressä äärimmäisen muodonmuutoksen kirurgin veitsen alla kokenut pumpattu, venytetty ja fiksattu yksilö on liikkeellä samoin aikein. Pitkiä sääriä, push uppeja, piukkaa niukkaa mekkoa, kimallusta ja säihkettä, näyttävyyttä, kumisuutta. Vastapuolella länsimainen, keski-ikäinen, elämää nähnyt irvokas herra iljettävä pilke silmäkulmassaan katse lukittuna baarin lavan tangolla kiemurtelemaan tyttöseen. Tämä toistettuna kaduntäydeltä pimeän laskeuduttua ja neonvalojen kytkeydyttyä päälle. 

Musiikin pauhatessa estot jäävät taka-alalle ja raha puhuu. Tällainen on Bangla Road Thaimaan phuketissa. 

Miten tämä kaikki on mahdollista ja hyväksyttyä? Lomalle lähtiessä moni tuntuu jättäneen omatuntonsa kotiin lukittujen ovien taakse. Mitä tapahtuu sitten, kun kotiovi jälleen aukeaa ja paluu arkeen koittaa? What happens in Bangla Road stays in Bangla Road. Niin se kai menee.

Thaimaalaista taikauskoa

Onnentoivomuksia.

Thaimaalaiset ovat taikauskoista kansaa. Paikallisten uskomusten mukaan henkiä vilisee joka puolella maalliselta maailmalta näkymättömissä ja niihin suhtaudutaan äärimmäisellä kunnioituksella. Mikäli esimerkiksi mielit rakentaa itsellesi uuden talon, tulee sinun luonnollisesti rakentaa ensin uusi talo hengille kateuden estämiseksi. Ehkä yksi näkyvimmistä henkien lepyttelytoimista on liiketilan edustalle asetettu päivittäinen uhraus ruoan ja juoman muodossa.

Big Buddha.

Buddhalaiseen tapaan myös syntymäpäivillä, eli viikonpäivillä, jolloin kukakin on syntynyt, on merkitys. Syntymäpäivä määrittelee Buddhan (tai toisin sanoen tietyssä asennossa olevan Buddhan), jota kunkin kyseisenä päivänä syntyneen tulee palvoa. Myös luonteenpiirteet, onnenpäivä, epäonnenpäivä sekä onnenväri määräytyvät syntymäpäivän mukaan.

Kirjoittajalla onnenpäivä sijoittuu buddhalaisen uskomuksen mukaan keskiviikkoon. Onnenpäivän suhteen mentiin ainakin tämän viikon osalta nappiin, sillä keskiviikkona illansuussa itänaapurin kanssa pelattu tiivishenkinen maaottelu rantalentiksessä päättyi Suomi-tiimin murskavoittoon. Liekö ollut taitoa vai tuuria, mutta voisikohan buddhalaisuudesta löytyä uusi ase myös Putinia vastaan?

Henkien talo.

 Oman onnenpäivän sekä syntymäpäivän merkityksen voi käydä tarkistamassa vaikkapa täältä.