Ensimmäinen salireeni moneen kuukauteen kannattaa ajoittaa päivään ennen joogaa. Aissaakeli. Lahjakkuutta se jäykkyyskin on. Joka tapauksessa, joogaa on tiedossa Balin Ubudissa viikon verran vaikka väkisin, sillä viikkokortti on hankittu ja se piru vie käytetään.
Ensimmäiset kaksi joogakertaa menivät mukavasti tunnustellen ja kokeillen, jopa itsensä ylittäen ja innostuen. Kolmas kerta sen sijaan iski kylmän faktan vasten kasvoja: ei tässä VIELÄ mitään joogeja olla. Takareidet ovat kauhusta kankeina jouduttuaan uudenlaiseen rääkkiin aivan yllättäen. Kävely sattuu ja niin sattuu kaikki muukin. Kropan tekisi mieli maata majapaikan pehmoisessa pedissä, mutta onneksi mieli on vielä gurupäissään hommassa mukana. Harjoitukset jatkukoot siis heti huomenna, vaikka sitten hammasta purren.
Ps. Kyyninen Kyösti toteaa tähän väliin, että huoneellinen "hengellistyneitä", tekopirteitä jenkkiturrejoogeja hokemassa kuorossa "awesomia" menee jo hieman härmäläisen hilseen yli.
Pps. Päälläseisonta onnistuu jo. Voittajafiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti