Reissarille sattui lopulta se, mitä
saattoi odottaakin sattuvan jossain vaiheessa reissua.
Ruokamyrkytys otti erävoiton tällä kertaa Lombokin saarella
Indonesiassa.
Lähiravintolassa nautittu ateria oli
höystetty astetta villimmin, kun parisen bakteeria oli tainnut
päästä annokseen mukaan. Hälytyskellot soivat jo ensimmäisiä
haarukallisia maistellessa, mutta nälän ollessa kova katosi annos
ahmatin suuhun hetkessä. Vielä nopeammin se toki kampesi itsensä
ulos yön varhaisina tunteina.
Yön yli valvoen kärvisteltyä ja
kuumeen noustua trooppiseen 39,4 asteeseen oli seuraavana päivänä
aika kipaista paikalliselle klinikalle näytille. Tipan kautta
annettu nesteytys ja antibiootit kohensivat oloa, mutta tuleva yö
oli silti parempi viettää klinikan hoivissa. Hoito klinikalla oli
oikein asiallista ja hoitsuja pörräsi ympärillä parhaimmillaan
kolme kerrallaan. Yö sujui yllättävänkin mukavasti ilmastoinnin
alla maatessa ja, noh, vessassa juostessa.
Seuraavana aamuna ”ylivuoto” oli jo
sen verran talttunut, että kotiin pääsy oli mahdollinen viisi eri
lääkettä takataskussa. Parantelu jatkuu tällä hetkellä ”kotona”
assarin pörrätessä hakemassa kaupasta mitä milloinkin potilaalla
on mielessä. Päällimmäisenä kysymyksenä mielessä pyörii se, mitä sitä söisi jäljellä olevat pari Indonesian
viikkoa, kun ajatus paikallisesta ruoasta saa aikaan välittömät
yökkimisrefleksit. Täytynee siirtyä loppumatkan ajaksi
pizzerioiden asiakkaaksi. Jospa sitä kautta saisi takaisin myös
parin päivän aikana pois vuodatetut kilot.
Lopuksi täytyy todeta, että se
matkavakuutus kannattaa hankkia. Laskua ei klinikkareissulla näkynyt,
mutta veikkaan, että vakuutusyhtiön postilaatikkoon rapsahtaa lähiaikoina
melko iloinen tuliainen eräätä klinikalta Indonesian
suunnalta.
PS. Omien jätöksien huuhtelu 20
kertaa päivässä kauha+ämpäri -metodilla ei ole varsinaisesti
mieltä ylentävintä puuhaa. Missä on se Japanin all inclusive -pönttö
silloin, kun sille olisi tarvetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti