Reilu viikko Balin Ubudissa tulee pian
päätökseen. Hientäyteinen, rankka ja antoisa viikko on ollut
täynnä onnistumisia ja itsensä voittamista, kuten myös tuskaista
tuhertamista ja ärräpäitä.
Se, joka luulee joogan olevan
rentoa venyttelyä vailla fyysistä rasitusta (allekirjoittanutkin taisi
lukeutua tuohon joukkoon vielä viikko sitten), ei ole lajia kunnolla
kokeillut. Sen verran hientäyteinen kulunut viikko on ollut. Alun
jumitus maximus meinasi lannistaa aloittelijan, mutta tuntien myötä
kroppa on alkanut vetreytymään ja olo on mainio. Tuskaahan tuo
itsensä venyttäminen on, ei sitä voi kieltää, mutta hyvän olon
se silti saa aikaan. Olo on ollut toisinaan tunnin jälkeen jopa niin
rento, ettei loppupäivänä ole enää jaksanut tehdä mitään,
vaan itsensä on saattanut löytää sängystä makaamassa
sikiöasennossa tunti toisensa jälkeen.
Horjuu, mutta pysyy. |
Tunneilla pois vuodatettujen hiki- ja
kuonalitrojen myötä peilistä tuijottaa nyt hieman hoikempi tyyppi.
Painon lasku ei todellakaan ollut tavoitteena, mutta tuskinpa
pienestä puhdistuskuurista haittaa on. Viikon ruokalista on tosin kunnon joogin tapaan koostunut pizzasta, pastasta ja pullasta, joten
eiköhän tuo kuonatasapaino ole saatu kuntoon.
Kenties parasta kuluneessa viikossa on
kuitenkin ollut joogatuntien sanelema päivärytmi, jota reissulainen
on jo hiljalleen alkanut kaipaamaan leppoisten rantapäivien jälkeen.
Kun päivät eivät ole täyttyneet pelkästä päättömästä
haahuilusta, on reissuun löytynyt jälleen järjentuntu. Orastava
Kaakkois-Aasiaan kyllästyminenkin on saatu taltutettua ja matkaa
jaksaa taas jatkaa eteenpäin.
Matka jatkuu seuraavaksi täysin uusiin
maisemiin Uuteen-Seelantiin. Lämpötila tulee tippumaan ainakin
kymmenellä asteella ja odotettavissa on Suomen kesää vastaavat
olosuhteet. Mukavaa vaihtelua jatkuvalle helteelle. Samalla myös
majatalot vaihtuvat asuntoautoon ja ravintolassa syönti
leirinuotiolla kokkailuun. Tiedossa siis eräjormailua kiivityyliin.
Suuntana down under!