...Vaikka toiselle puolelle maailmaa. Se ei silti tarkoita, että jokainen maailmalle lähtenyt reissari olisi raha-automaatti, joka syytää rikkauksia ympärilleen.
Pienellä budjetilla reissaaminen mahdollistaa pitkän reissuajan, mutta tarkoittaa samalla sitä, että rahaa ei ole tuhlattavana ylettömästi. Siksi jatkuva rahan anominen ja tavaran tyrkyttäminen Kaakkois-Aasian turismintäyttämissä kohteissa sai reissun tasaannuttaman mielen kuohahtamaan.
Olen toki onnekas voidessani reissata huoletta ja palata sen jälkeen melko vaivattomaan kotimaahani. Tiedän tämän ja arvostan sitä, mutta kun sinulta tullaan pyytämään rahaa 10. kertaa saman päivän aikana tai joudut maksamaan tuotteesta/palvelusta moninkertaisen summan paikallisiin nähden, alkaa hermoja kiristää.
Myanmarissa todistettu tapahtuma myös kertonee usean rahananojan motiiveista. Katuravintolassa istuneen länsimaisen turistikaksikon aterioinnin keskeytti apeanoloinen nainen lapsi käsivarsillaan nälkää valittaen. Rahan sijaan turistit tarjosivat naiselle ruokaa, mutta tämä ei hänelle kelvannut. Oikeasti nälkäänäkevän henkilön luulisi ottavan ruoka-avun vastaan. Tilanne sai miettimään mihin annettu raha olisi mennyt?
Uudessa-Seelannissa asiat ovat onneksi toisin ja reissari saa olla omissa oloissaan sekä keskittyä katselemaan näitä maisemia vailla jatkuvaa keskeytystä tai mielipahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti