Normipäivä

Ennen matkaa moni ihmetteli mitä siellä reissussa oikein tehdään? Eikö muka tule tylsää ja ikävä kotia sekä normiarkea? Ikävä voi tulla ja varmasti tuleekin, kuten myös tylsää. Se arki tosin löytyy myös reissatessa ja rutiinit täyttävät suuren osan päivistä.

Tässä yksi esimerkki päivänkulusta Moalboalilla, Filippiineillä.

Majapaikan tai naapuruston kukot huolehtivat riittävän aikaisesta herätyksestä ja hyvä niin, sillä aamun viileät tunnit on syytä käyttää hyödyksi esimerkiksi liikkumalla. Päivä alkaa mukavasti aamulenkillä, -jumpalla, -joogalla tai ihan vain kylmällä suihkulla, jos siltä tuntuu. Aamuspurtin ja -tankkauksen jälkeen on aika laittaa tukeva kerros aurinkorasvaa varpaista otsaan saakka ja hypätä mereen katsastamaan josko merikilpikonnatkin olisivat aamu-uinnilla. Putken läpi hengitellessä, merenalaista elämää maskin takaa ihmetellessä saa mukavasti kulumaan pari tuntia. Hyvällä tuurilla perhepizzan kokoluokkaa olevat Leonardo, Rafael, Donatello ja Michelangelokin* suvaitsevat ilmaantua näkösälle.

Aamukahvit ja lukemista.

Ja koska pizzasta tuli puhe, on seuraavaksi lounaan vuoro. Pizzaa ei tällä reissulla ole montaa kertaa syöty, vaan riisi+lisuke on tyypillisin ruokavaihtoehto. Lounaan jälkeen varjoinen riippumatto palmun alla tai muu sopiva lepopaikka rannalla ja kirja tai vaikka lempimusiikki kuulokkeista soveltuu mainiosti ruonsulatteluun. Makoilua voi toteuttaa myös ilman rekvisiittaa vain merta ja palmunlatvoja tuijotellen. 

Suosikkispotti.

Tämäkin kelpaa.

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, on iltapäivälle syytä kehitellä aktiviteetti tai toinenkin. Mainio vaihtoehto on ottaa vuokraskootteri alle ja lähteä tutkimaan lähiseudun kolkkia, nähtävyyksiä tai käydä vaikka hedelmäostoksilla. Mikään ei ole parempaa kuin tuore, mehevänkypsä mango välipalaksi. Myöhemmin iltapäivällä voi myös vetää sandaalit jalkaan ja lähteä tutkimaan laskuveden paljastamaa merenpohjaa. Laskuveden aikaan on naapurirannoillekin helppo oikaista vierailemaan. 

Naapurirannalle, kuivin jaloin merta pitkin.

Päivä huipentuu iltaan ja auringonlaskuun. Parhaimmillaan sitä vain ihmettelee miten maisema voi muuttua kauniimmaksi ilta toisensa jälkeen. Ruokaakin on toki hyvä tässä vaiheessa taas saada.

Auringonlasku, osa 1.

Auringonlasku, osa 2.

Auringonlasku, osa 3.

Ja ei, näin täydellistä ei elo reissussa aina ole. Välillä sataa vettä, ärsyttää, väsyttää, kiukuttaa ja mikä pahinta, nälättää. Matkustuspäivinä, vaikkapa kolmen tunnin lennon ja viiden tunnin bussimatkan jälkeen, ketutus on usein melkoinen. Ja kun kaukomailla ollaan, saattaa joskus joutua halaamaan myös pönttöä vierasbakteerien päästessä yllättämään. Kaikki tämä on kuitenkin vaivan arvoista päästessä näkemään, kokemaan sekä oppimaan tätä maailmaa.

*Turtlesit, tietty.