Oli lähellä, että ranta olisi mennyt
reissareilta sivu suun, sillä nälkä ja väsymys lähes sokaisivat
silmät pitkän matkustuksen päätteeksi. Yöbussin, usean tunnin
odottelun ja pomppuisen speedboat-kyydin jälkeen Perhentianin saaret
avautuivat edessä ja totuus iski silmille. Näin monsuunikauden
alkaessa majapaikat ja palvelut paria poikkeusta lukuunottamatta on
jo suljettu. Rinkka selässä pari tuntia paahtavassa helteessä
tallatessa epätoivo meinasi iskeä ja koko Perk..Perhentian
ehdittiin manata useaan otteeseen Closed-kylttien jonoa katsellessa.
Jopa saaren rannat, joita Malesian kauneimmiksi hehkutetaan,
näyttivät mitäänsanomattomilta.
Majapaikka tai ennemminkin saastainen
rotisko lopulta löytyi. Sekin ensimmäinen paikka, josta asiaa
saarelle tultaessa tiedusteltiin. Kylmä suihku ja ruoka tekivät kuitenkin ihmeitä, sillä saarta uusin silmin tarkastellessa vastaan tuli tämä
näkymä:
Pitkä autio hiekkaranta, puuterinhieno
hiekka ja kristallinkirkas vesi, jollaista näkee vain
fotoshopatuissa matkailumainoksissa. Ja mikä parasta, ei ihmisiä!
Ehkä tälle saarelle voi sittenkin
antaa mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti