Matkaväsymystä

Huoletonta reissaamista vailla määränpäätä tai ennaltamääritettyjä suunnitelmia saatikka velvollisuuksia. Mielikuva reppureissusta on monella ruusuinen ja pitää sisällään jatkuvaa lekottelua sekä laiskottelua. Totuus on kuitenkin se, että kaikkeen turtuu ja niin naurettavalta kuin ajatus kuulostaakin, voi reissun päällä olo käydä raskaaksi. Jatkuva liikkeellä olo, tavaroiden pakkaus ja roudaus, majoituksen ja kulkuvälineiden suunnittelu, hinnoista vääntäminen, kielimuuri, hiki sekä muut pienet, mutta ajoittain suurilta tuntuvat asiat saavat puhdin pois.

Kolmen kuukauden matkustuksen jälkeen on ilmassa ollut pientä uupumusta ja koko matkan sekä sen tarkoituksen kyseenalaistaminen on käynyt mielessä useampaan otteeseen. Uutuudenviehätyksen kaikottua on itsensä saattanut löytää pohtimasta onko tässä yhtään mitään järkeä. Mitä reissu oikeastaan antaa ja miten tämänkin ajan voisi käyttää hyödyksi luomalla uraa sekä hankkimalla ympärilleen turvaa tuovaa materiaa? Sisäänrakennettu tehokkuusajattelu siis nostaa päätään. Jatkuvasti pitäisi suorittaa sekä saada asioita aikaiseksi ja paikoilleen pysähtyminen tuntuu saavan mielen ahdistuneeksi.

Vai voisiko tässä sittenkin olla käännekohta koko loppureissulle? Asioita pohtimalla ja kyseenalaistamalla matkalleen voi saada uuden suunnan, uuden alun. Kun asiaa pohtii tarkemmin, on tällä reissulla mahdollisuus saavuttaa unohtumattomia elämyksiä ja kokemuksia, joita ei rahalla voi ostaa. Onkin syytä miettiä, olisinko nyt onnellisempi naputellasseni läppäriä toimistossa koti-Suomessa vai hankkiessani elämänkokemusta maailmaan tutustuen. Aikaa töiden tekoon on rutkasti tämänkin matkan jälkeen. Reissulla hankitut kokemukset sen sijaan antavat uutta näkökulmaa matkan jälkeiseen arkeen niin töissä kuin kotona. Ehkä reissulta saa sittenkin omaksuttua mukaansa hitusen matkan varrella kohdattujen ihmisten positiivisella tavalla huoletonta asennetta, läsnäoloa sekä kykyä nauttia juuri tästä hetkestä.