Naurettavan angstailun ja Thaimaahan
kyllästymisen jälkeen löytyi täydellinen spotti hiljaiseen
oleskeluun vailla hälinää. Päätyminen Koh Phayamille yrityksen
ja erehdyksen kautta palautti samalla uskon Thaimaan kauneuteen.
Saarelle päästäkseen on nähtävä vaivaa syrjäisen sijainnin vuoksi,
mutta paikka on kaiken vaivan väärti varsinkin vielä tähän
aikaan vuodesta, kun kaikkein vilkkain sesonki ei ole vielä alkanut.
Kun muualla Thaimaassa rannat jo pullistelevat valkeaa
länkkärituristilihaa, on Koh Phayamilla vielä mukavan hiljaista.
Tämänhetkinen majapaikka saarella
muistuttaa lähinnä heinälatoa reikineen ja koloineen. Kunnollinen
ilmanvaihto on toki virkistävää vaihtelua homeisten ja tunkkaisten
luukkujen jälkeen, mutta rajansa rei'illäkin. Vettäkin majaan
tulee, kylmää sellaista, mutta muutoin mökki on riisuttu
mukavuuksista. Parasta paikassa on kuitenkin sijainti muutaman
askeleen päässä merestä sekä se, että sähköt ovat päällä
vain klo 18-22 välisen ajan. Paikka on tarjonnut oivan
mahdollisuuden nettiriippuvuudesta irrottautumiseen, sillä nettiä
ei yksinkertaisesti ole käytössä illan neljän tunnin
ulkopuolella. Päivän ajaksi on siis syytä keksiä muuta tekemistä.
Päivän saarella voi viettää
vaikkapa näin. Herätys tapahtuu aamuauringon noustessa aaltojen
liplatusta kuunnellen. Aikainen herätys on paikallaan, sillä
nukkumaan on menty jo sähköjen katkettua klo 22. Aamun ensimmäinen
aktiviteetti on nyrkinkokoisten sammakoiden ja rapujen ajaminen ulos
kämpästä. Parhaimmillaan uusia ystäviä löytyy kolmekin kerrallaan
ja jopa sängystä. Muista ötököistä lienee turha kirjoittaakaan.
Loppupäivän voi kuluttaa joogaten,
supaten tai kirjaa lukien. Yksi vaihtoehto on myös seurata rapujen
juoksentelua rantahietikolla. Mikä parasta, ranta soveltuu
aaltojensa puolesta erinomaisesti aloittelijasurffarille. Tätä
lajia onkin tullut reenattua päivittäin. Unohtamatta tietenkään
joogaa lainelaudan päällä.
Ruokahuolto on saarella myös kunnossa.
Tarjolla on paljon herkkuja Myanmarin puolelta johtuen saaren
sijainnista aivan Myanmarin eteläkärjen kyljessä. Bileisiinkin on
mahdollisuus päästä, mutta aikainen herätys ja
aktiviteettientäyteinen päivä ovat pitäneet huolen siitä, että uni saapuu hyvissä ajoin. Sikäli mikäli se vain on
mahdollista, sillä aaltojen pauhu kuulostaa välillä siltä, kuin
joku ajaisi korvan vieressä ruohonleikkurilla. Tulpat korvissa
ratkaisevat tämänkin ongelman.
Koh Phayamilla hermo todellakin lepää.
Näillä eväillä jaksaa jatkaa matkaa Bangkokin sykkeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti