Aikaa on tällä kaksikolla palanut viisumin hankintaan, sillä vasta kolmas yritys tuotti tulosta. Ohjeita ja vinkkejä viisuminhakuun löytyy toki netistä pilvin pimein. Ainoa mutta on se, että jokainen sivusto tarjoaa toisistaan poikkeavaa infoa ja paikkansapitävää tietoa on miltei mahdoton löytää. Edes suurlähestystöjen virallisilta kotivisuilta.
Ensimmäinen viisuminhankintayritys Kuala Lumpurissa tyssäsi paluulipun puutteeseen. Missään muussa lähetystössä paluulippua ei vaadita, mutta Kuala Lumpurin lähetystö tekee tässä asiassa tietenkin poikkeuksen. Singaporen lähetystö sen sijaan vaatii etukäteen netissä tehdyn ajanvarauksen sekä sähköisen hakemuslomakkeen täytön. Pientä jännää voi toki luoda se seikka, että lomakkeeseen vaaditaan paikallinen puhelinnumero eikä tästä tietenkään ollut mainintaa missään.
Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi, tässäkin asiassa. Bangkokissa homma meni maaliin saakka, tosin pienen vaivannäön päätteeksi. Viisuminhaku Bangkokissa alkoi parin tunnin jonotuksella lähetystöön aamuvarhaisella. Anomus otettiin vastaan ja edessä oli viisumin nouto ja uusi jonotus seuraavana päivänä auringon paahteessa pahimpaan helleaikaan. Parasta oli huomata tuntien jonotuksen ja hikoilun olleen turhaa, sillä ovien auettua ihmismassa rynni ovelle kyynärpäätekniikkaa käyttäen, jolloin röyhkeimmät juuri hetki sitten paikalle tulleet päätyivät kuin taikaiskusta tiskille etunenässä. Nallekarkkeja oli onneksi mukana eväänä ihan omasta takaa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Viisumi polttelee nyt taskun pohjalla ja matka Myanmariin voi alkaa sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti