Kaupunkiin ja Etelä-Koreaan tutustuminen on ollut helppoa paikallisten suomioppaiden avustuksella. Oppaiden avulla ovet korealaisten mielenlaadun ymmärtämiseen sekä etenkin paikallisten herkkupatojen ääreen ovat auenneet aivan eri tavalla, kuin jos matkaa olisi taitettu omin päin.
Tutustuminen aloitettiin vaelluksella Seoraksanin kansallispuistossa sijaitsevalle Ulsanbawin kivelle. Neljän kilometrin matka ylös vuorelle taittui noin kahdessa tunnissa. Monenmonta porrasta kiivenneenä ja parisen hikilitraa kevyempänä maisemat palkitsivat huipulle kiivenneen reissarin. Seuraavana päivänä pohkeet kiittivät hyvin tehdystä työstä. Pitää myös nostaa hattua sitkeille korealaisille. Paikalliset harmaapantterit vetivät reitin ylös hammasta purren hapotuksesta huolimatta. Ja koska vaellus, jos mikä, on varustelaji, oli lähestulkoon jokaisella vastaantulijalla varustus loppuun asti mietitty kuksaa ja paikanninta myöten. Olipa jokunen uskalias laittanut myös korkkarit jalkaansa, koska tyyli ennen kaikkea.
 |
| Epätoivoinen vilkaisu ylös huipulle. |
Kun päivän kalorikulutus oli saatu kohdilleen, oli vaelluksen jälkeen tankkauksen vuoro. Oli siis aika kaivaa sisäinen rillimaisteri naftaliinista ja seurata oppaiden esimerkkiä paikallisen barbequen pariin. Rasvaiset lihakimpaleet, kasvikset ja sienet käristettiin pöydässä sijatsevalla ritilällä, jonka jälkeen ne dipattiin kielenmennessäänvievään soossiin ja vielä käärittiin nyytiksi lehden sisään. Uskomattoman hyvää, vaikka pieni epäilys heräsi possunnahkan saapuessa pöytään. Tyytyväisenä voi vain todeta korealaisen grillailun hakkaavan kotimaisen kyrsän käristelyn mennen tullen. Täysin vatsoin ja pari palautusjuomaa nauttineena oli aika siirtyä sulattelemaan Korean ensimakuja unten maille.
 |
| Casscass, Cassia ruokajuomaksi grilliherkkujen kylkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti